Sara Lehtilän teemakirjoitus: miten valmistautua kisoihin.

June 17, 2019

Tervehdys kaikille! Kesän ja Kisakauden ollessa kuumimmillaan
käynnissä, on tämänkertaisen kirjoitukseni aiheena kisoihin
valmistautuminen. Miten valmistelen hevosen ja itseni tulevaan
koitokseen, jotta optimaalinen suoritustaso löytyisi kilpailua varten?

Jos hevonen, jolla osallistun kilpailuun on jatkuvassa treenissäni,
alan yleensä kaksi viikkoa ennen kilpailua keskittyä tulevan
kilpailuohjelman tehtäviin. Puran ohjelman osiin ja keskityn eri
päivinä esimerkiksi laukanvaihtoihin ja toisena ravitaivutuksiin,
jolloin myös treenien pituus pysyy järkevänä eikä kilpailuun
valmistautuminen rasita hevosta liikaa. Ratsastan radan
kokonaisuudessaan läpi yleensä vain yhtenä päivänä ja valmentajan
silmän alla, jotta saan kriittisen näkemyksen, siitä miltä rata
ulkopuolisen silmin näyttää ja tärkeitä parannusehdotuksia.  En
halua tylsistyttää hevosta kisoja ennen ratsastamalla rataa kerta
toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Hevosen valmisteleminen
kilpailuihin on osa sen koulutusta ja perustreeniä eikä kilpailuihin
osallistumisen tulisi tarkoittaa poikkeamaa normaalista systemaattisesta
ja hevosen edun mukaisesta treenistä.

Näiden kahden viikon aikana ensimmäisellä viikolla pyrin
selvittämään mitkä kohdat radasta ovat meille haastavia, jonka
jälkeen ehdin rauhassa löytää tavan suorittaa tehtävät
harmonisesti. Kilpailuviikolla treeni on enemmänkin sopivan tahdin ja
rytmin löytämistä sekä pienien yksityiskohtien hiomista, eikä
painetta ratkoa isoja ongelmia enää esiinny. Kisaviikolla haluan
erityisesti keskittyä hyvän fiiliksen ja yhteistyön löytymiseen
minun ja hevosen välillä. Uskon, että loppusilaus onnistuneeseen
suoritukseen tulee siitä, että hevonen luottaa minuun ja antaa
kilpailutilanteessa itsestään vielä piirun verran enemmän, koska on
kotitreenissä saanut kokemuksen siitä, että ratsastajan kanssa on
kivaa ja kehuja on tullut. Pyrin tilanteeseen, jossa voin kilpailussa
ratsastaessani palaamaan onnistuneeseen treenikertaan kehollani ja
mielikuvilla, jolloin hevonen kokee myös suorituksen aikana
turvalliseksi vaihtoehdoksi seurata apujani, vaikka tilanne olisi sille
jännittävä.

Kilpailuja edeltävänä päivänä vaalin erityisesti hyvän fiiliksen
ylläpitämistä ja usein teen hevoseni kanssa kahdestaan maastokävelyn
treenin päätteeksi ja vahvistan tunnetta että kanssani on kivaa.
Aikaisemmin latasin kauheasti odotuksia ja painetta juuri kisoja
edeltävän päivän ratsastuskertaan ja halusin että kaikki sujuu
optimaalisesti ja virheittä. Nykyään olen kuitenkin oivaltanut, että
itse kilpailupäivän ja etenkin verryttelyn painetta vähentää, jos
kilpailuja edeltävänä päivänä on uskaltanut ratsastaa rennosti
virheitä pelkäämättä, ja mahdollisesti muutama pieni
ratsastuksellinen puute on tullut ratkottua.
Kisaverryttelyyn haluan lähteä periaatteella, että melko kevytkin
verryttely riittää eikä tarpeettomia toistoja tarvita. Tavoitteeni
on, että olen edeltävien treenipäivien ansiosta löytänyt
vaatimustason, jossa tehtävien suorittaminen hevoselle hyvällä
fiiliksellä ja helppoudella on tärkein asia. Vaadittava suoritustaso
ei saa olla liian ankara, muuten hevonen oppii jännittämään ja
vetäytymään kuoreensa kilpailutilanteessa. Ratsastajan positiivinen
kannustaminen ja sopiva vaatimustaso lisää hevosen itsevarmuutta ja
luo pohjaa kilpahevosen identiteetin rakentumiselle.

Hevosen selässä tehtyjen valmistelujen lisäksi tärkeä osa on ilman
hevosta tehtävä mielikuvaharjoittelu. Tapanani on kilpailuja
edeltävänä päivänä mielikuvaharjoitteluna ”ratsastaa” rata kerran
läpi päässäni. Käyn radan kohta kohdalta huolellisesti läpi aina
radan kiertämisestä lopputervehdykseen saakka, ja mietin millaista
valmistelua juuri sen hevosen kanssa käytän ennen jokaista tehtävää
ja sen aikana, mikä on tahti, muoto ja istuntani käyttö. Teen tämän
mielikuvaharjoittelun yleensä juoksulenkillä, se toimii minulla ja
pääsen hyvin keskittyneeseen tilaan!
Teen myös pienen mielikuvaharjoittelun itse kilpailupäivänä
kisapaikalle päästyämme ja ennenkuin hyppään hevosen selkään
asettautumalla kilpa-areenan viereen, jolloin näen konkreettisesti
suorituspaikan ja piirrän radan päässäni läpi. Tällä tavoin haen
keskittymistilaa ja fiilistä mutta tässä en tee enää tiukkaa
mielikuvaharjoittelua kohta kohdalta. Olen huomannut, että
tiukkapipoinen keskittymään vetäytyminen ja tiivis
mielikuvaharjoittelu ei sovi luonteelleni enää itse kilpailupäivänä
vaan haen vain rentoutta ja iloista fiilistä ja luotan enemmänkin,
että radalla tekemäni ratkaisut tulevat selkärangastani. Mottoni
kilpailupäivänä itselleni on: nauti. Rentoudesta, leikkisyydestä ja
iloisuudesta saan omalla kohdallani parhaan mielentilan, niin sanotun
moodin optimaaliseen kilpailusuoritukseen.

Jotta pystyn kisapäivänä ylläpitämään rentoa ja iloista
fiilistä, teen edeltävänä päivänä paperille myös tarkan
aikataulutuksen omasta kisanutturan teosta aina verryttelyn
aloittamiseen. Matkoihin varaan aina hiukan ekstra aikaa ja etenkin
kokemattomien hevosten kanssa haluan, että saavumme kisapaikalle
hyvissä ajoin ja hevonen ehtii rauhassa tutustua kisapaikkaan ja
rentoutua ennen kuin tarvitsee hypätä selkään.

Kilpailuihin valmistautumiseen kuuluu tärkeänä osana myös se että
varaa riittävästi apujoukkoja mukaan. Tykkään itse letittää
hevoseni ja hoitaa muutkin kisavalmistelut, sillä se on osa
kilpailutunnelmaan virittäytymistäni, mutta on tärkeää, että
päivässä on mukana henkilö, joka voi tarvittaessa kipaista buffasta
hakemaan suklaata juuri ennen starttia.. Tiimityö ratkaisee ️

Minullakin on omia ”juttujani”, jotka kuuluvat kiinteänä osana
kilpailuvalmistautumiseeni. Laitan tietyt helmi- korvakorut, kellon ja
rannekorun sekä myös kisanutturan teko ja sen tuoma fiilis on tärkeä
osa kouluratsastuksen minulle edustamaa harmoniaa ja estetiikkaa. Ei
sovi unohtaa kuitenkaan fazerin sinistä ja usein haluan myös pienen
kahvihuikan ennen verryttelyä etenkin, jos startteja on useampia.
Kaikki nämä tavat liittyvät siihen, että kilpailupäivät ovat
minulle erityisiä, oikeastaan rakastan niitä ja sanon aina olevani
kilpailunarkomaani. Kilpailuvalmistautumistapani johdattelevat siihen,
että kilpailupäivänä pystyn nauttimaan ja antamaan itsestäni
parhaan tukien hevosta. Kun valmistelut on tehty huolellisesti voi itse
kilpailupäivänä vain luottaa tehtyyn työhön, hymyillä ja antaa
mennä!

Tässä oli minun konseptini kilpailuvalmistautumiselle, toivottavasti
saitte siitä jotain inspiraatiota ja vinkkejä! Muistutan kuitenkin,
että jokainen ratsastaja ja ratsukko on erilainen. Tärkeää on
löytää itselleen sopiva kaava, jota seuraamalla löydät itsellesi
optimaalisen mielentilan, moodin, jolloin kilpailutilanteessa pystyy
olemaan keskittynyt mutta sopivan rento. Sitä kautta syntyy myös
onnistuneita suorituksia ️

 (C) Monica Kinnunen

(Kuva Lahan Tulevaisuuden Toivot ja Tähdet tapahtumasta) 

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

three × 4 =