Sponsoriratsastaja Sara Lehtilän kisa- ja treenikuulumiset!:)

October 27, 2018

Kisa- ja treenikuulumisten aika! Tällä kertaa ajattelin kertoa teille lauantaista 13.10, joka oli minulle tärkeä ja mieleenpainuva päivä, sain siitä paljon fiiliksiä ja ajatuksia mitä jakaa! Lauantaina oli siis Ainon ratsastuskeskuksessa iso nuorten hevosten tapahtuma, kyvyt esiin sekä laatuarvostelukilpailu, jonka yhteydessä järjestettiin myös Spencer Wiltonin demoklinikka. Tähän väliin pakko mainita, mikä onni on, että meillä on Ainon kaltainen paikka missä kilpailuita ja tapahtumia voidaan järjestää, siellä viihtyvät niin hevoset kuin ihmiset, tätä Suomen ratsastuskulttuuriin tarvitaan!

4- vuotiaille tarkoitetussa laatuarvostelukilpailussa esitin Sanna Suomisen omistaman ihastuttavan Dolce Farfallan eli Dollin, jonka tunnen kuin omat taskuni sillä olen itse sisään ratsastanut sen ja tuntenut 2- vuotiaasta saakka. Mietin aina kisoihin lähtiessä millä hevoskokoonpanolla olen liikenteessä, sillä se määrittelee myös miten valmistaudun itse kisakoitokseen, laitanko satulaliimaa ekstra paljon ja kiinnitänkö laskuvarjorepun.. Vitsi vitsi, mutta luonnollisesti erityisesti nuorten hevosten kanssa kilpaillessa täytyy varautua, että vauhdikkaita tilanteita riittää ja itse radalla voi tapahtua käytännössä mitä vaan. Dolliin minulla oli kuitenkin jo etukäteen vahva luotto, sillä sen erinomainen luonne ja ratsastettavuus ovat tulleet jo aika päiviä sitten ilmi. Se on aina valmis miellyttämään ratsastajaa ja tekemään parhaansa. Dolli täyttikin kaikki odotukseni ja vähän ylikin esiintyessään todella mallikkaasti sijoittuen koko laatuarvostelukilpailun kakkoseksi, voittajahevosesta emme jääneet kauas! Tärkeintä minulle oli kuitenkin taas se, mikä fiilis minulla oli Dollin kanssa radalla. Muistan, että hymyilin aika moneen otteeseen, sillä Dolli tuntui niin luottavaiselta ja hyväntuuliselta, että pystyin vain nauttimaan ratsastuksesta ja hevosen esittämisestä. Varsinkin nuoria hevosia esittäessäni koen, että tärkeintä on saavuttaa suoritus, jossa hevonen on rento ja säilyttää samanlaisen ratsastettavuuden kuin kotimaneesissa. Haluan, että nuori hevonen kokee valkoisten aitojen sisäpuolella olemisen paineettomana ja miellyttävänä tilanteena, jolloin niiden itseluottamus esiintymiseen kasvaa rata radalta. En koskaan halua ”prässätä” nuorta ja kokematonta hevosta kilpailutilanteessa. Luotan siihen, että paras laatu hevosista tulee kyllä esiin, kun ne saavat rauhassa kehittyä, ja oppivat ennen kaikkea siihen, ettei ratsastaja koskaan laita niitä liian vaikeaan ja epämiellyttävään tilanteeseen. Rata Dollin kanssa oli taas yksi kokemus itselleni siitä, mitä kilpaileminen minulle parhaimmillaan antaa. Se on esteettisen ja eleettömän suorituksen luomista, jonka katsomisesta kaikille tulisi hyvä mieli ja ennen kaikkea hevosesta näkyisi sen tyytyväisyys ja luottavaisuus ratsastajaa kohtaan.

Dollin suorituksen ja palkintojenjakojen jälkeen olikin jo kiire valmistautua Spencerin demoklinikkaan, jossa ratsunani toimi ikioma Rigoletta, kunnia toimia demoratsukkona juuri Rigolettan kanssa oli erityisen merkittävää minulle! Huomasin jopa jännittäväni esiintymistämme poikkeuksellisen paljon, ihmettelinkin mitä tässä oikein jännitän, olen ollut samassa tilanteessa lukuisia kertoja.  Spencer oli kerännyt katsomot täyteen ja tuttuja oli paljon. Oli kutkuttavaa ratsastaa monen tarkkailevan silmäparin alla ja totta kai halusin onnistua tehtävässäni, sillä demoklinikkojen tarkoitus on antaa juuri katsojille konkreettisia esimerkkejä ja niin sanotusti kotiin vietävää siitä mitä klinikalla on käsitelty harjoitusten kautta.  Rigolettan ja minun tehtävänäni oli toimia esimerkkinä nuoren hevosen kehittämisestä ja erityisesti laukan työstämisestä. Rigoletalla on iso laukka, jonka kanssa olenkin ollut vähän ”pulassa” viime aikoina. Sen täytyisi alkaa oppia pikkuhiljaa laukan lyhentämistä ja tasapainon kanssa on tekemistä. Spencerin meille teettämät harjoitukset olivat minulle tuttuja, niitä on tullut muutaman kerran treenattua Spencerin kanssa Boessa, tosin sarkastisella brittityylillä höystettynä.. Mutta vaikeatkin laukka avoharjoitukset sujuivat hyvin ja todella keskityin tehtäviin, olin jopa tyytyväinen itseeni, kun ikään kuin unohdin, että ratsastan ison yleisön edessä, rentouduin ja ratsastin kuin kotona ja klinikkaosuutemme toimikin erinomaisena valmennushetkenä myös minulle. Rigoletta ansaitsee kyllä suurimmat kehut, se oli jälleen täydellisen yhteistyöhaluinen ja kuuliainen, mistä myös Spencer kehui sitä. Vaikka itse sanonkin niin Rigoletta on poikkeuksellinen hevonen, se yrittää aina parhaansa, ja tarjosi taas flow- fiiliksiä minulle. Tunsin satulaan, kuinka se joka hetki antoi minulle kaikkensa, ja keskittyi sataprosenttisesti. Oli mieletön kokemus esiintyä juuri sen kanssa ison yleisön edessä, hyvin tärkeä hetki minulle, sillä koen, että minun ja Rigolettan välillä on aivan erityinen luottamus ja taika, jonka uskon välittyvän myös ulospäin.

Spencer Wiltonin valmennuksiin olen päässyt osallistumaan noin kahden vuoden ajan hänen käydessä Boessa ja samalla päässyt seuraamaan hänen valmennustyyliään ja muutaman kerran myös ratsastusta. Nämä kerrat, kun olen nähnyt Spencerin itse ratsastavan ovat olleet minulle aivan erityisiä, sillä olen täysin haltioitunut hänen tavastaan käyttää istuntaansa. Koen, että viime vuosina olen saanut istuntaani vaikutteita eniten Spencerin britti-istunnasta, kädet rennoksi alas ja eteen, melkein jopa ajatuksella kyynärtaivetta suoremmaksi sekä samoin tavasta käyttää jalan eri osia, erityisesti sisäreittä. Jatkuva mielenkiintoni ja kehityksen kohde onkin istuntani, tavoittelen ideaalia istuntaa, jossa häiritsen hevosta mahdollisimman vähän ja pystyn sulautumaan liikkeeseen tuntien miten hevonen käyttää jokaista lihastaan ja näin se kuuluisa loppusilaus ja taika hevosen ja ratsastajan välille syntyy. Viime aikoina olen erityisesti pohtinut tapaa, jolla käytän jalkaani koko pituudessaan ja istuinluitani, miten tunnen hevosen selän toimivuuden ja jännitänkö sen toimimattomaksi tahtomattani. Jos pidän jalalla liian kovaa kiinni ja jännitän lonkankoukistajaa, jalka ei pääse lepäämään hevosen kylkeen pehmeästi. Hevoset pitävät siitä, kun ratsastajan jalat ikään kuin länkisäärinä asettautuvat hevosen kylkiin lantion ja istuinluiden ollessa rennot. Näin hevosen selkä pääsee mahdollisimman liikkuvaksi ja vapaaksi, mikä on tärkeää, sillä rennosta selänkäytöstä lähtee käytännössä kaikki. Hyvä istunta ei ole kuitenkaan täysin liikkumaton ”patsas-istunta”, jossa hevoseen ei vaikuteta laisinkaan, tähän olen syyllistynyt monen monta vuotta ja minulla on taipumus siihen edelleen. Kun katsoo maailman parhaimpia ratsastajia niin tarkasti katsoessa huomaa esimerkiksi ratsastajan lantion painopisteestä ja reiden lihaksesta miten he vaikuttavat hevoseen eri tilanteissa; milloin jalka aktivoi, milloin paine lakkaa. Tehokas istunta edustaakin minulle ratsastajaa, joka on entistä riippumattomampi kädenkäytöstä, raipasta tai kannuksesta, ja yhteistyö hevosen kanssa tapahtuu painoapuja ja istuinluita ja pienen pieniä paine-eroja kehon lihaksistossa käyttämällä.

Esiintyminen Spencerin klinikalla olikin minulle ehkä juuri sen takia niin erityinen, että ihailen häntä ratsastajana valtavasti ja inspiroidun hänen istunnastaan ja lempeydestä vaikuttaa hevoseen kerta toisensa jälkeen. Voin myöntää, että latauduin lauantai päivää varten katselemalla Youtubesta muutaman Spencerin radan kansainvälisistä kilpailuista ja mukaan mahtui myös muun muassa Isabell Werthin ja Charlotte Dujardanin ratoja. Suosittelen muuten tätä vinkkiä lämpimästi. Kisoja edeltävänä päivänä tai muuten vaan treeni-inspiraatiota etsiessä uppoutukaa hetkeksi internetin ihmeelliseen maailmaan ja katselkaa muutaman maailman huipun ratsastusta. Ja upeiden etujalkojen sijaan kiinnittäkää huomiota erityisesti ratsastajien istuntaan, katsomalla oppii erittäin paljon ja ainakin minulle jää mieleeni vahva visio videoiden jälkeen millaiseen istuntaan ja vaikuttamiseen haluan itsekin pyrkiä joka päivä satulassa istuessani!

Treeni-intoa ja ensi kertaan!

Sara