Sara Lehtilän kuulumiset!

Aikana, jolloin Korona- virus on laittanut meidät jokaisen ennalta-arvaamattoman tilanteen eteen, haluan tässä kirjoituksessa puhua siitä miten toimia, kun suunnitelmat menevät uusiksi vastoinkäymisen osuessa kohdalle.

Vuosi 2019 tarjosi minulle tunneskaalaltaan koko kirjon. Koin onnistumisen tunteita hyvästä kehityksestä sekä hevoseni Rigolettan, että muiden hevosten kanssa, flown ja pohjattoman onnellisuuden hetkiä kilpailuareenalla sekä pulppuavaa intoa päästessäni lähtemään Saksaan toteuttamaan unelmiani. Toisena ääripäänä koin myös harmitusta hevosten loukkaantumisten myötä, epävarmuutta ja uskonpuutetta ratsastajaurani kohdalla, ja synkimpänä huippuna, lokakuussa sattunut tapaturma, jossa loukkaannuin ikävästi. Loukkaantuminen oli viimeinen niitti tuolloiseen henkiseen ja fyysiseen terveydentilaani ja rehellisyyden nimissä, putosin syvälle masennukseen, jollaista koskaan aikaisemmin en ole kokenut. Oli parin kuukauden ajanjakso, jolloin uskoin, etten koskaan tule enää palaamaan entiselleni. Onneksi äärettömän vahva tukiverkkoni läheisistä ihmisistä pitivät minua kirjaimellisesti pystyssä, kun itse ei jaksanut eikä halunnut.

Vuodenvaihteen jälkeen aloin pikku hiljaa saada elinvoimaani takaisin. Tähän auttoi se, että annoin itselleni aikaa. Luotin vain siihen, että joku päivä on helpompi hengittää, joku päivä alan olla taas oma itseni. Lähdin ”kokoamaan” itseäni kasaan kuin palapeliä. Elämäni isoin pala, ratsastus, vietiin minulta ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, joten oli pakko keksiä muualta iloa ja rikkautta elämääni. Toipumisprosessin aikana tapahtui monen monta hienoa asiaa. Sain hienon työpaikan oikeustieteen alalta, joka mahdollistaa myös jatkossa ratsastuksen ja juridiikan yhdistämisen erinomaisesti. Sain viettää paljon aikaa perheeni ja läheisten ystävieni kanssa, ja ennen kaikkea, ehdin tutustua itseeni ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla. Nyt tiedän entistä paremmin kuka olen, mihin haluan mennä ja miksi haluan tulla. Kun muu elämäni alkoi olla hyvässä tasapainossa, sain takaisin myös sen ”puuttuvan” palasen, kun sain vihdoin luvan kivuta hevosen selkään. Olen varma, että tämä elämääni paremman tasapainon löytyminen heijastuu positiivisesti myös ratsastusuraani pitkällä tähtäimellä. Nyt huhtikuun kynnyksellä, ratsastan edelleen oudoilla saappailla ja saatan kävellä eri pari kengillä, sillä jalka kipeytyy edelleen hyvin herkästi. Mutta ai, että sitä riemua, kun pääsen onnistuneen treenin jälkeen loppukäynneille maastoon ja vain myhäilen tyytyväisyydestä satulassa istuessani. Kun jonkin palasen elämästä menettää, on entistä kiitollisempi, kun sen saa takaisin ja minä olen onnekas, että jalka ylipäänsä tulee toipumaan täysin ennalleen.

Näinä aikoina on hyvä muistuttaa, että elämää ei pysty kontrolloimaan. Voi tulla loukkaantuminen omalle tai hevosen kohdalle, tai voi tulla korona- virus, joka pistää kaiken uusiksi kilpailukautta myöten. Kun suunnitelmat muuttuvat ja vastoinkäyminen yllättää, pystyt kohtaamaan ne paremmin, kun oma elämäsi on hyvässä tasapainossa, jotta yhden palan puuttuminen hetkellisesti ei kaataisi sitä kokonaan. Ja vielä muistutuksena, jokaisesta ajanjaksosta voi loppujen lopuksi seurata jotain todella taianomaista, jos sille antaa mahdollisuuden.   Sara